Miksi sitä sanotaan, kun pitää itseään erittäin syvällisenä ja ei-pinnallisena ihmisenä, mutta jos hiukset eivät ole hyvin voi vaikka Äiti Teresa ilmestyä lähikirkkoon tekemään ihmeitä, mutta ulos ei lähdetä, ei ainakaan ilman isoa hattua? Minäkin lukeudun niihin ihmisiin, jotka uskovat ulkonäön olevan vain pintaa, mutta auta armias, jos tukkani on jotenkin ruma!
Sanon suoraan äidillisesti höpö höpö teille kaikille, jotka vannotte, että hiukset ovat teille ihan sama ja annatte niiden olla päässänne juuri niin kuin ne kasvaa. Tekin pesette tukkanne shampoolla, kampaatte sitä, käytte kampaajalla saksimassa sen samaan malliin ja epäilemättä käytätte hattua, jos kampaaja ei tajua mikä juuri teidän sama malli on. Se, ettei hiusasiat kiinnosta on ihan samalla tavalla statement, jos tietää niistä kaiken.
Minun kiinnostukseni hiusmuotiin on aika pinnallista ja katselen hiuksia ajatellen lähinnä hieno, ruma, makee ja nohuhHUH. Tietysti suuri syy tähän on se, että minä rakastan kirkkaita hiusvärejä ja valtavirrassa on yleensä enemmän tai vähemmän muodissa ruskean eri sävyt. Ihailen kauniita luonnollisen värisiä hiuksia ja jos omani kasvaisi sävyssä kultarypsi tai rikasmahonki en varmasti jaksaisi värjätä tukkaani ollenkaan. Valitettavasti minun hiukseni ovat tumman harmaat luonnostaan, eivät edes suomalaisen maantienruskeat.
Vaikka otan hiukseni vakavasti, hiukseni eivät ole minulle vakava asia. Värjäsin hiukseni ensimmäisen kerran vuonna 1996 ja se oli menoa sen jälkeen. Aluksi kokeilin kaikki ruskean sävyt ja sitten siirryin mustaan. Siitä jatkoin jotakin reittiä punaiseen, vihreään, oranssiin, siniseen, turkoosiin, pinkkiin, keltaiseen, blondiin ja valkoiseen. On jo suorastaan vitsi, että minulla on joka kerta erilaiset hiukset, kun minut tapaa. Minulle hiukset ovat leikki ja ihan vaan ilon aihe.
Hiuksissa on se mukava puoli, että ne kasvavat aika nopeasti, kestävät paljon käsittelyä ja oikein kohdeltuina ovat kuin kruunu, jota voi kantaa ylpeydellä. Toki hiuksilla voi tehdä politiikkaa tai tuoda itsestään ilmi jotain erityisen tärkeää, mutta minulle ne ovat lähinnä 'ihan kiva lisä'. Joskus hiukseni viestivät, että olen aika kiltti tyyppi ja en ota hiusriskejä tai että todennäköisesti olen punkbändin basisti. On mielenkiintoista seurata kuinka tehokas viestintäkeino hiukset ovat. Itse, kun vaihdan tukanväriä melko helposti aika tavallisesta melko rajuun, saatan käytännössä huomata kuinka myyjät joko palvelevat minua kaupoissa hymysuin tai kyttäävät potentiaalisia myymälävarkaan sormiani. Kyllä tukanvärillä on väliä.
Oikeasti olisin halunnut kirjoittaa tänään uudesta hiusobsessiostani, mutta näyttää, että se jää toiseen kertaan. Kerrottakoon, että olen taas vaihtamassa väriä ja voisin kutsua tätä projektia massiiviseksi. Värikarttani tulee olemaan jotain My Little Ponyn ja karkkikaupan väliltä. Kun kasvan aikuiseksi voin tuhahdella hupsuille hiuksilleni, mutta nyt kun vielä elän jatkettua nuoruuttani, aion nauttia kaikista sateenkaaren väreistä. Mahdollisesti siirryn jatketusta nuoruudesta suoraan vanhuuteen, sillä vanhanahan saa tunnetusti olla hupsu ja vähän höppänä. Seinähulluuskin on sallittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti