You are worth it

Istun tässä kääriytyneenä kalliiseen suhteellisen rumaan, mutta maailman mukavimpaan kimonoon. Olen nostanut hiukseni klipsillä ylös, ne ovat vielä märät, ja kasvoissani on suklaamutanaamio. Tätä ennen vietin pari tuntia hoitaessani kauneuttani. Aloitin värjäämällä hiukseni. Tätä seurasi hiusten pesu hopeashampoolla ja sitten syväpuhdistavalla shampoolla. Sen jälkeen tein hiuksilleni kollageenihoidon ja lopuksi laitoin syväkosteuttavan hiusnaamion. Samaan aikaan erilaisten tuotteiden tehdessä taikojaan hiuksissani pesin ihoni ylang ylangia ja aloe veraa sisältävällä suihkusaippualla sekä kuorin käyttäen ruusun tuoksuista kuorinta-ainetta, kuorin myös jalkapohjieni ihon hohkakivellä. Huuhdeltuani ja kuivattuani itseni laitoin hiuksiini korjaava hiussuihketta ja harjasin hiukseni. Kun suklaanaamio on kuivunut, huuhtelen sen pois ja laitain kurkkunaamion, mikä kuivuu iholle muoviseksi pois otettavaksi kalvoksi. Lopuksi läträän perusvoiteella koko kroppani ja laitan päänahkaa hoitavaa ainetta hiuspohjaan. Aika paljon vaivaa kauneuden eteen, vai mitä?

En oleta, että rupsahtaisin automaattisesti, jos en tekisi tätä kaikkea. Onhan minulla täydellinen esimerkki nuorekkaassa äidissäni, joka ei ravaa kosmetologeilla tai kauneushoitoloissa. En edes pidä näitä kaikkia toimenpiteitä tärkeinä, voin aivan hyvin mennä ekstempore saunaan kylässä ilman tuotearsenaaliani.

Nuorempana ihailin ystäviäni, jotka pitivät yllä kuvatun kaltaisesti kauneudestaan huolta. He olivat kyllä kauniita ja en voinut olla ajattelematta, että joku kiitos kuuluisi syväpuhdistaville tuotteille ja uudistaville seerumeille. Koin, että ymmärrys näiden tuotteiden käytöstä ja tehosta oli minulta ulottumattomissa. Saatoin ostaa avocadomutanaamion tai jalkakylpykuulia, mutta ne vaan jäivät pölyttymään kaappiin, kunnes annoin ne pois tai heitin roskiin. En vaan kertakaikkiaan muistanut tai osannut käyttää niitä. Aikaakin ne vaati ja koin aina, että minulla on parempaakin tekemistä kuin odotella jonkun ihmeaineen vaikutusajan täyttymistä. Välillä olen kokenut ulkonäölliset huoltotoimenpiteet niin viitteellisinä, etten ole edes värjännyt hiuksia.

Matka toisesta ääripäästä toiseen on pitkä, mutta mitään aikaa vievää ei kannata tehdä pohtimatta miksi sitä tekee tai kannattaa pohtia, miksi jotain ei tee. Minun näkemykseni kauneuden hoitamisesta liittyy itsestäni huolta pitämiseen ja hemmotteluun. Siinä sivussa, kun rassaan ihoani, olen selvillä jokaisesta luomestani, jalkapohjan kovettumasta, ihottumasta ja muhkurasta. Itsensä tutkiminen ja hoitaminen ovat omakuvan rakentamista ja vahvistamista. Mikään ikääntymisen tuoma muutos ei tule minulle yllätyksenä. Minun ei tarvitse olla kehostani epävarma, koska tiedän millainen se on.

Turhuudessa ja turhamaisuudessa on oma viehätyksensä. Haluan tehdä asioita, joissa ei tarkasti pohdittuna ole kauheasti järkeä. Voisihan sitä karsia kaiken turhuuden elämästään, kuten kirjat, levyt, lemmikit, huonekasvit ja keskittyä oleelliseen. Kuitenkin, jos tekisi niin, elämästä katoasi kaikki se miksi kannattaa elää. Elämässä ei ole oleellista se mitä saa aikaiseksi tai mitä titteleitä ansaitsee vaan se kaikki mikä jää sinne huippuhetkien väliin, myös ne unohdetut pikku asiat ovat osa kokonaisuutta.

Alan kohta mennä niin syville vesille pohdinnoissani, että vaadittaisiin aika monta suklaamutanaamioistuntoa niiden aukikirjoittamiseen.

A beauty victim.