Pyörryttävä väsymys ja päänsärky ajoivat minut uneen. Herään hämärän laskeuduttua. Ruumiini oli raskas ja raukea. Pohdin oliko viressäni lepäävä Riina hereillä vai unessa. Avaan silmäni ja näen kuinka harmaanvioletti taivas roikkuu uupuneena ja alastomat oksat piirtävät taivaalle zebran raidat. Näen Riinan profiilin mustana ja täysin unessa. Miten hiljaa joku osaa nukkua. Koiran pää pilkistää peiton alta. Se nukkuu kuin minä, kädet peiton alla.
Nousen varovasti istumaan ja tunnustelen ruumistani. Kuinka väsynyt olinkaan, paljon väsyneempi kuin luulin. Pohdin paljon kello on ja tunnen kiireen ailahtavan läpi hetkeksi. En keksi miksi minulla olisi kiire. Hivutan jalat lattialle. Sänky narahtaa, muttei riitä herättämään Riinaa. En halua, että hän herää, sillä oloni on hieman maaginen. Haluan olla yksin ja tunnustella hämärtyvää kaupunkia ikkunaruutujen läpi.
Asunnossa on yksi valo. Hiivin olohuoneeseen. Koira tulee perässä ja sen kynnet rapisevat lattiaa vasten. Istun alas ja tuoli narahtaa. Katuvalot tekevät ikkunasta näkyvän maiseman hieman oranssiksi. Taivas on siniharmaa. Käsiäni kihelmöi ja päätäni kutittaa. Rappukäytävän möly saa koirani haukahtamaan ja ryntäämään ovelle. Se palaa samantien nukkumaan Riinan kanssa. Möly herättää marsut. Ne käyvät rapisemaan ja kalistelemaan kaltereitaan.
Taivas on jo hyvin tumma ja ennen kuin kirjoitan tämän lauseen loppuun se on musta. Sellaisen samettisen violetinmusta, mikä varmasti olisi moussea, jos sitä olisi kulhossa edessäni. Marsujen juomapullon kuula liikkuu nopeasti, klang klang klang klang, tauko, klang klang klang klang klang. Pienen mystisen eläimen morsetusta. Pari tuntia sitten syötyjen sipsien suola narskuu suussani ja kietoo punaisia rusetteja hampaideni ympärille. Ajattelen vettä, mikä ei vie tätä janoa pois.
Keskeltä pöytää tulee ruuvi ulos. Se ei näytä pieneltä esineeltä vaan vain ruuvilta. Se on terävä. Teen havainnon itsestäni, että voin elää asunnossa, jossa tapettien leikkaamista ei ole jaksettu viimeistellä, mutta en voisi elää pöydän kanssa, jonka läpi tulisi ruuvi. Ajatus huvittaa minua. Vastapäisen talon ikkunoihin alkaa tulla valoja. Olen vakuuttunut, että täällä asuu mielenkiintoisempia ihmisiä kuin siellä missä minä asun. Täällä asuu kuulemma nuoria. Asuu meilläkin päin, mutta ne kaikki ovat väärällä tavalla nuoria.
En ole enää varma onko oloni raukea. En ole järin varma enää mistään. Tuoli narahtaa sympaattisesti, kun painopisteeni vaihtuu tahtomattani. Kuuntelen hiljaisuutta eli sirinää, surinaa, kalinaa, rapinaa ja narinaa. Suola pyörii mahassani vatkaavalla liikkeellä ja jos tekisin äkkinäisen ylöspäin suuntautuvan liikkeen, mahani epäilemättä repeäsi saumastaan. Kaikki se matkalla oleva suola, sipsi ja kahvi tulisivat vaaleanpunaisena kinuskin makuisena vaahtona pois. Maha on turvonnut ja profiilini naurattaa minua. Edestäpäin olen kuin tiimalasi ja sivusta kuin päärynä. Olen vielä vihreä kaiken lisäksi, joten miksen voisi olla joku hedelmä. Haluaisin olla joku vähän outo, mutta sympaattinen, kuten litsi tai tähtiananas.
Koira palaa Riinan luota, kipuaa sohvalle ja tuijottaa minua. Päätän viedä sen ulos ja toivon, ettei kaikkien ikkunoissa ole verhoja, jotta voin kurkkia sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti